Infot

Drifting on saanut alkunsa Japanissa autoharrastuksena useiden lähteiden mukaan jo 70-luvulla Kunimitsu Takahashin ansiosta. Takahashi pyrki viemään auton mutkaan hieman liian kovaa joka johti luonnollisesti yliohjautumiseen minkä Takahashi piti yllä koko mutkan ajan. Tämän lennokkaan ajotyylin innoittamana Japanin mutkaisilla vuoristoteillä ajettiin ajaa laittomia kilpailuja harrastajien toimesta.

Driftingia ei kuitenkaan pidetty varsinaisena kilpailulajina vielä pitkään aikaan. Nykyinen autourheiluna tunnettu Drifting alkoi ottaa muotoaan vasta 2000-luvulla. Ensimmäinen D1GP ajettiin vuonna 2001 jolloin mukaan tulivat pariajofinaalit eli ns. tandemajo. Myös lajin tuomarointi otti tuolloin askeleita eteenpäin kirjoitettujen kriteereiden myötä kun ennen tätä arviointi oli ollut ns. "fiilispohjalla".

Suomeen Drifting rantautui varsinaisesti vuonna 2006 jolloin alettiin järjestää erinäisiä kilpailuja. Varsinaisen SM-arvon laji sai vasta vuonna 2011 kun AKK oli tunnustanut lajin virallisesti ja myöntänyt sille trophy-arvon. SM-sarjan kilpailuja on järjestetty pääsääntöisesti RADALLE.comin ja FPDA:n toimesta.

Kilpailuissa kuljettajan tavoitteena on kuljettaa autoa mahdollisimman suuressa kulmassa, mahdollisimman suurella nopeudella mahdollisimman oikealla ajolinjalla. Ajolinjan määrittelee kilpailun tuomaristo sijoittamalla arvostelualueelle muutaman ns. "clipping" -pointin eli huomiovärisen ison keilan. Kuljettajan on tarkoitus viedä auto mahdollisimman lähelle näitä keiloja osumatta niihin. Mitä suuremmalla nopeudella ja kulmalla kuljettaja saa ajettua autonsa mahdollisimman läheltä näitä keiloja sen parempi.

Kilpailun tuomaristo koostuu siis kolmesta tuomarista: yksi tuomaroi ajolinjan eli pisteyttää kuljettajan suorituksen sen perusteella kuinka lähelle keiloja hän pääsi. Tässä käytetään usein apuna radanvarressa olevia aputuomareita joilla on mahdollisimman suora näkölinja kyseiseen pisteeseen etäisyyden hahmottamiseksi. Toinen tuomari tuomaroi nopeuden joka tarkoittaa käytännössä auton nopeuden hallintaa sekä kaasunkäyttöä. Lisäksi kolmas tuomari tuomaroi kulman eli sen, kuinka suuressa sivuluisussa autoa kuljetetaan radalla.

SM-tasolla ajoneuvot ovat hyvin usein erittäin rajusti muuteltuja niin alustageometrian, korin kuin varsinaisen tekniikankin osalta eivätkä juurikaan muistuta vakioautoa muuten kuin ulkomuotonsa puolesta. Hyvin yleisiä muutoksia ovat mm. ohauksen muokkaaminen niin, että eturenkaat kääntyvät lähes 90 astetta. Tämän muutoksen avulla pystytään saavuttamaan suurin mahdollinen ajoneuvon kulma menettämättä kuitenkaan auton hallintaa. 

Myös moottori sekä voimansiirto joutuvat erittäin koville vaadittujen nopeuksien takia josta johtuen kilpailijoiden ajoneuvojen hevosvoimat asettuvat SM-tasolla yleensä 600 - 1000 hevosen haarukkaan. Lisäksi hydrauliset käsijarrut, suorakytkentälaatikot, kokonaiset tai osittaiset putkirungot jne. ovat tavallisia tällä tasolla.

Tervetuloa seuraamaan kuinka sitä ~1000 hevosvoimaista ja 1500 kilon painoista metallikasaa kuljetetaan parhaimmillaan 200km/h nopeuksilla muutamien senttien tarkkuudella!