Perjantai aamu valkeni hyvässä, joskin koleassa kelissä. Hotellin aamiaisen jälkeen oli aika siirtyä taas kohti rataa. Odotukset olivat korkealla koska perjantai olisi ensimmäinen päivä kun radalla itseasiassa tapahtuisi jotain. Kuvista ja videoista vanhoja tapahtumia katsellessa oli käynyt selväksi, että Ruotsissa ratameininki ei ollut ”ihan niin justiisa”. Lähes kaikki kuskimme olivat menossa radalle ajamaan ja osa ensimmäistä kertaa Mantorpissa. Aamu menikin passelisti aikatauluja ja ratakarttoja etsiskellessä jotta pääsisi edes jotenkin kartalle alueesta.
Radalla toiminta paukahti käyntiin heti kun kello löi 12. Perjantai oli ns. lyhennetty päivä jolloin rata-ajoa oli vain kello 17 asti. Päivä lähti käyntiin drifting-ajovuorolla ja kalusto näytti alkuun pelottavan Volvo painotteiselta. Pikkuhiljaa radalle kuitenkin ilmaantui lukuisia bemareita ja muutama nissani. Drifting-kuskien taso oli laidasta laitaan, osa luisutteli pelottavan veltoilla pommivolvoilla ja joukossa olleet ison rahan drifterit pujottelivat hitaampia enemmän tai vähemmän nätisti.
Varsinainen kulttuurishokki koitti kuitenkin ns. normiajovuoron koittaessa. Radalle laskettiin sulassa sovussa siviilipelejä, driftereitä sekä paikalliseen TimeAttack-kilpailuun osallistuvia oikeasti nopeita laitteita, häröpallo oli valmis. Puolet autoista driftasi enemmän tai vähemmän sujuvasti nopeampien pysyessä varmuuden vuoksi tarpeeksi kaukana takana jotta spinnauksen sattuessa ei pelti kolisisi. Suorilla jotkut driftaajat ymmärsivät antaa nopeammille tietä ja osa ei. Ehjiä kierroksia ns. sekavuorolla oli mahdotonta saada ja läheltäpiti tilanteita oli monia.
Ensimmäisestä järkytyksestä toinnuttua pystyi rata-ajosta kyllä nauttimaankin. Kalustoa oli laidasta laitaan ja vauhtia kiitettävästi. Aamun ja päivän aikana ensimmäiset radan uhritkin alkoivat nilkuttaa varikolle. Lämpimän kelin takia lämpöongelmat tuntuivat vaivaavan monia pienistä driftaajien puskurintiputtamisista puhumattakaan. Paikoittain kuvaaminen ja tapahtuman näkeminen kuminsavulta oli mahdotonta.
Perjantain ollessa lyhyempi päivä keskityin kuvaamiseen ja ihmettelyyn tapahtuma-alueella. Silmiinpistävää oli se, että lähes jokaisella porukalla joka ajoi radalla oli oma asuntoauto ja/tai traileri katoksineen. Vastaavan kaluston mahduttaminen esimerkiksi Ahvenistolle olisi painajainen jota en halua nähdä. Löytyipä joukosta muutama oma ns. bilebaarikin tiskeineen, diskopalloineen ym.
Iltapäivän lähestyessä olikin aika ottaa pienet välikuolemat jotka loppuivatkin vasta lauantai aamuna, pieniä lipsahduksia sattuu ja iltaohjelma jäikin totaalisesti kokematta. Kokeillaanpa huomenna uudelleen.